Sitä sun tätä - hyvää ja huonoa, iloja ja murheita vaan parasta on lupaus raudasta :D

Viikot vierii ja päivät porhaltaa ja kohta on joulu! Ei riitä päivissä tunnit kaikkeen, siltä just nyt tuntuu. On varmaan menkat tulossa, kun muutenkin kaikki stressaa - ajanpuute, rahat(tomuus), tulevat menot, joululahjat, siivottomat kaapit ja komerot, ei-niin-terve olotila ja hiukan vielä ne kihomadotkin, tai etenkin niiden näkymättömät, pitkään elossa pysyvät munat. Just joo ja huoh.

                                                         Sisarukset <3

Mutta siis. Saan rautaa, ihan mahtavaa ja jee!!! Torstaina soitti hoitaja Taysin sydänsairaalan puolelta ja kertoi ilouutisen :D Miltei pillahdin itkuun helpotuksesta, kun olen enemmän kuin sinnitellyt olotilani kanssa jo viikkoja. Ei pelkästään raudan puute ja sen tuomat oireet, vaan myös tämä Thyroxin, joka nyt aiheuttaa kilpparin liikatoimintaa.

Syön lääkettä siis hiukan liikaa, vaikka lääkärin ( kardiologi, ja anteeksi nyt, nykyään ei aina katsota potilasta kokonaisuutena, ei edes kuunnella) mielestä kaikki on ok. Ja kun ei ole, T4v on aika yläkantissa, 21,5 ( yläraja 22). Se ei ole niin yksinkertaista, että kytätään vain verikoearvoja - eräs parhaista tuntemistani lääkäreistä sanoi kerran, että ensin kuunnellaan potilaan olotila, sitten katsotaan lukemia, ja niin sen pitäisikin mennä. Jokaisella kilpparin vajaatoimintaa potevalla on vielä ihan omat raja-arvonsa ja nekin vaihtelevat vuodenajan, liikunnan, ruokailun yms. mukaan. Se on kuin nuorallatanssia vajaa-ja liikatoiminnan välillä.

Raudan tipahtaminen aiheutti tämän, nuo kun ovat toimivat yhteen. Nyt mietin, laskenko omatoimisesti Thyroxin annosta vai en. Rautatiputukset ovat vasta kuukauden päästä, enkä tiedä jaksanko tätä kierroksilla menoa ja unettomuutta enää kovin kauaa. Tai jaksaako sydämeni. En tahdo kyllä vajaatoimintaakaan, ja ilman liikatoimintaa olisin tuskin saanut näin siivottua niitä matoja pois, enkä paljon muutakaan, esim. edellisenä yönä tehtyjä ensi vuoden kalentereita omista kuvista ( siinä sitten meni, ei kaksi tuntia, vaan seitsemän)...heh heh, ihan kauheata varmaan miettiä näitä, mutta... No, huomenna jaan taas kolmen viikon lääkkeet kerralla dosetteihin, siihen asti aikaa päättää ;)

Joka tapauksessa, olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin iloinen tuosta raudansaannista. Ihanaa, ettei tarvinnut ruveta todistelemaan olevansa aika loppu, vaan hematologi sai sen selville rautastatuksestani ilman minua. Ja kiitos heille/teille jotka olette jaksaneet kuunnella valitustani tämän asian tiimoilta <3

Positiivista myös, että jonkinmoiset joulukorttikuvat on otettu ja niihin on tyytyminen. Ihan hauskoja tuli :)

Tänään meillä on ollut Juulin kanssa erilainen päivä. Jaro lähti isä-ihmisen kanssa hirvimetsälle niin että yöpyvät siellä mökissä, me olemme Juulin kanssa kaksin käyneet Keurusjumpassa ja samalla siellä suunnalla kaupassa. Hiukan on orpo olo 8/ Rauhallista kyllä, ja Juuli on jo nukkumassa, ollut tunnin. Meillä kellojen siirto siirsi lasten nukkumaanmenoa puoli seitsemään!!!! Heräävät kello kuusi aamulla, jos eivät aiemmin, mutta parempi näin. Tykkään itsekin herätä aiemmin, ja illalla on ihana saada se oma hetki. Toki päivät ovatkin sitten yhtä menoa ja meininkiä ;) Tyttö 2v. ei enää todellakaan joka päivä malta nukkua päikkäreitä, ja iltapäivällä sen kyllä huomaa.

                                            Ihan hetkeksi käänsin selkäni....

Pari viikkoa sitten teimme lasten kanssa isä-ihmisen 40v. kakun, lapset saivat ihan itse, omin pikku kuolaisin kätösin sen koristella. Ja joo, pesin heidän kätensä ennen tätä touhua ;)

Ja lopuksi. Miten minusta tuntuu, että pehmolelujen määrä lasten sängyissä lisääntyy ja lisääntyy?! Tässä kun olen siivonnut ja siivonnut, alkuun vaihtanut lakanat päivittäin, niin miltei isoin homma on ollut kerätä nuo pehmot ;D