Syyslomaviikko on lopuillaan, eli ensi viikolla ipanat pääsevät taas kerhoihinsa :)
Jaro ja legot
Aluksi mietin, miten viikko sujuu pääsääntöisesti kolmestaan lasten kanssa, mutta turhaan mietin. Oli mukava olla vaihteeksi kotona. Sain hiukan jotain kodin järjestelyjäkin tehtyä, tosin hyvin pienesti, mutta kuitenkin. Ja niitä matoja on siivottu aina ja koko ajan pois ;)
Olohuone riisuttu enimmistä tyynyistä, fleece-peitoista ja etenkin leluista.
Viime lauantaina oli mummuni hautajaiset pienellä porukalla, lapset olivat tietenkin mukana. Nyt leikeistä huomaa, että näitä tilaisuuksia heidän elämässään on ehtinyt olla ennenkin. Hautajaisten jälkeen isä-ihminen lähti hirvimetsälle, me lasten kanssa olimme kotona, ja molemmat olivat niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin väsyneitä, että huomasin klo 19.10 olevani yksin hereillä, jee! Koko loppuilta yksin minun, minun, minun! Ja tulipa taas valvottua liian myöhään. Mikä siinä on, ettei ymmärrä ihminen mennä ajoissa unille, kun on olemassa nuo välillä öisin heräilevät, elävät herätyskellot, ketkä eivät useinkaan yli aamuseitsemään nuku?!!! No, ainoa hetki vuorokaudessa sitä omaa aikaa....
Hautajaisiin lähdössä pienet samikset <3 Ainoat noin tummat paidat, vaikkei lapsia mustaan tarvitsisikaan pukea. Ihan siistit vaatteet, ja kerrankin pysyivät yhtä aikaa hetken paikoillaan.
Sunnuntai oli taas kerran siivouspäivä. Jaron olemassaolon aikana eli neljään vuoteen en ole näin ahkerasti siivonnut enkä koskaan, koskaan, vaihtanut lakanoita päivittäin tai joka toinen päivä. Tykkään siivota, mutta lasten syntymien jälkeen en ole jaksanut, ja aikapula on se toinen ongelma, mieluummin olen tehnyt jotain lasten kanssa, kuin luutunnut lattioita. Ja olen ollut todella huono tekemään "vain" viikkosiivousta - alan hinkata hammasharjalla listoja, tai siivota kaappeja samalla, ja siinä ei sitten ihan päivä tai kaksi riitä. Nyt on ollut opettelun paikka tehdä siivous pikana. Onneksi olen saanut ulkoistettua lapset mamman ja paapan kanssa ulos :D
Tosin, kaikki tietävät, että koti on ihan samassa jamassa 15 minuuttia lasten sisälle tulon jälkeen, että jokseenkin turhaa hommaa tuo normisiivous. Kihomatosiivous on eri asia ;)
Olohuoneessa piknikillä :)
Keskiviikkona isä-ihminen otti muutaman tunnin vapaaksi ja lähdimme koko perheen voimin Ikaalisten kylpylään. Olipa mukava reissu! Ihan paras irtiotto ja yhteistä aikaa <3
Kylpylässä oli yllättävän hyvät lasten altaat ja liukumäet ja lämmintä. Jaro uskaltautui käsikellukkeiden ja uimarenkaan kanssa jopa hiukan luottamaan veden kannattelevaan voimaan, eikä ihan koko ajan pitänyt minua kädestä isossa altaassa. Se oli hänelle iso askel.
Olemme käyneet molempien lasten kanssa vauvauinneissa, viime keväänä olimme perheuinnissa, eikä kumpikaan pelkää vettä. Jaro, vilkkaudestaan huolimatta, on aina ollut hiukan varovainen, sanoisin että järki päässä tietyissä tilanteissa, ja uiminen on yksi sellainen. Kesällä rannalla uiskenteli uimarenkaalla, ja rohkeus on lisääntynyt pikkuhiljaa. Joten olin tosi iloinen kylpyläreissun uinneista. Ja Jaro itsekin on ylpeä ( ja yllättynyt) aina saavutuksistaan.
Juuli on sitten toista maata :) Neiti pääsee veljen perässä helpommalla, tavallaan. Juuli on myös luonteeltaan enemmän rämäpää. Hyvä esimerkki on perhekerhon portaat. Jaro astelee ne alaspäin seinästä tai kädestäni kiinni pitäen, Juuli tohottaa ne ihan itse, mistään kiinni pitämättä, ja melkoista vauhtia. Ja ikäeroa on se kaksi vuotta.
Uiminenkin saattaa tulla molemmilla yhtä aikaa taitolistalle, saa nähdä. Juuli luottaa sitten hiukan liikaakin siihen, että vesi kannattelee - kukaan ei saisi pitää altaassa kiinni neidistä ;) Ja ilme, kun laski isä-ihmisen kanssa isoa liukumäkeä :D Voi kun sen olisi saanut kuvattua! Niin iso virne naamalla ja kiljuminen päälle. Toki Jarokin laski isossa liukumäessä ja siitä eniten tykkää, Levin kylpylässä viime keväänä emme muuta tehneetkään kun kiipesimme portaita ylös liukumäen ylätasanteella taas ja taaskin. Vanhemmat saivat hiukan jotain liikuntaa.
Eilen olimme Jaron kanssa katsomassa Tatu ja Patu elokuvan, oli oikein hyvä ja hauska. Minä nauroin kyllä huomattavasti enemmän kuin Jaro... Ja poika oli vähän liian väsynyt, esitysaika oli hiukan liian myöhään, kun aamulla on herätty puoli kuusi, eikä tietenkään nukuttu päiväunia. Liekö syynä osittain nuo, mutta Jaro koki elokuvan loppuosan jännittäväksi. Mukava oli olla kahdestaan, ja popcornit maistuivat. Seuraavaa leffaa odotellessa. Saa nähdä, selvittäisiinkö lasten kanssa kolmestaan siitä reissusta?! :D
Apulaiset ruoanlaitossa ja alakuvissa piilosyöjä ;)
