Joulunviettoon mars :D

Luulin, että minulla olisi aikaa kirjailla tänne enemmän, ennen kuin aloitamme joulun vieton, mutta ei.... Joskus toiste sitten.

Vielä hetken (?) molemmat pienet suuret ihmeeni nukkuvat päiväuniaan, ulkona sataa lunta (Jee!!!:)) ja koti on hetken suht` siisti ja rauhallinen. Tosin tiskit odottavat tiskaajaa, tavararöykkiöitä on siellä ja täällä, mutta meidän kodin mittapuulla on siistiä ;)

Jaro oli tänään viimeisen kerran ennen joulua seurakunnankerhossa, ja voi miten oli ihanaa, kun paras ystävä oli myös :) Ensimmäistä kertaa pieni mies meinasi unohtaa Äidin! On ystävä ollut koko syksyn samassa ryhmässä, mutta edellisellä kerralla oli iso suru, kun ei ollutkaan.

Kun kohta alkaa härdelli, laitan tänne muutamia sekalaisia otoksia, ensimmäisenä Juuli ja vielä nippa nappa sopivat välikausivaatteet, viime kuussa kuvattu. Ihana takki, löytyi alesta <3

 

 

 

Näissä seuraavissa kuvissa alkoi se ensilumen tulo, jota tuli ja tuli ja tuli... ja sähköt meni, meiltä perjantaina iltapäivällä ja takaisin palasivat maanantai-iltana. Onneksi on puuhella ja takka, opettelin ruoanlaittoa hellalla, eikä kylmyys todellakaan päässyt iskemään :) Pimeys oli tylsää ja otsalampun painuma otsassa vielä monta päivää sähköjen paluun jälkeenkin. Ensimmäisessä kuvassa ovat mamma ja paappa lasten seurana ulkona, ihana kun ovat <3  

 

 Ja kyllä sitä lunta saisi tulla, on se niin mukavaa kun on kunnon talvi! ... tai niin, nythän sitä siis tulee ;)

 

 

 

Tavallista arkea - siili syö samassa pöydässä, piirrellään, vähän naamaankin, kiipeillään ja touhutaan.

Meillä on mennyt makuuhuoneen järjestys moneen kertaan uusiksi. Jaron tullessa piti mahduttaa pinnasänky ja hiukan lisää kaappitilaa, Juuli pisti pakan taas sekaisin ja nyt, kun Jaro jo luopuu omasta pinniksestään, meille tuli parvi, ja 140cm sängyn tilalle kaksi 80cm:stä. Parvi taitaa olla tällä hetkellä Isä-ihmisen paikka, jos jonkun. Tulevaisuudessa siitä varmaan taistellaan, nyt vielä ei. Jarolla on kova muutosvastarinta - auto, takki, kengät tai sänky - kaikkien perään itketään. Nyt siis sängyn ;)

Härdelli alkaa ja kuvat loppuvat, näihin kuviin ja tunnelmiin toivotan oikein ihanaa joulua ja onnea tulevaan vuoteen 2016 <3 

                                      ( JOULU ) KIIREITÄ


Suurin osa joulukorteista on jo postissa, onneksi, ja lahjatkin on pusseissa tai paketoitu. Viime hetken unohduksia tulee, se on varmaa, mutta hyvä näin. Todella hyvä.

Olen lasten myötä oppinut ennakoimaan paremmin, ennen tein kaiken, ihan kaiken, viime tipassa ja hirveässä kiireessä. Nyt ei pää enää kestäisi tämän muun rumban lisäksi sitä, luulen.( Sitä kiirettä kun riittää arjessa lasten kanssa ihan ilman joulujakin :)):  Saa nähdä sitten, jos ja kun  joskus vuosien päästä järkkäilen näyttelyä, onko tämä ennakointi sisäistetty maalaamisia myöten ;).

Silti on kiireen ja stressin tuntu, eikä vähiten yhä huonosti nukuttujen öiden takia. Tahtoisin useammin vain olla ja istua lasten kanssa lattialla keskellä leikkejä, mutta.... tuhat tuhatta asiaa odottaa tekemistä. Ja kun tekemisen vaihde jää päälle, sitä on vaikea nollata. Ajattelin kuitenkin yrittää. Joten. Lähden tästä istumaan lattialle.

Kuvat ovat viime maaliskuussa otettuja, kävimme Tampereella Studio Dettanissa otattamassa ihanat muistot. Johanna oli mahtava kuvaaja, sai molemmat lapset hymyilemään ja kikattamaan. Jaro on  kuvissa 2v.8kk ja Juuli 7kk. Isä-ihmiseltä sain luvan perhekuvan julkaisuun :).



                                

                                               Ihana, väsyttävä, elämä <3

Mennyt viikko on ollut aika moninainen. En muista milloin viimeksi olen nukkunut kolme tuntia putkeen, saati koko yön. Muistan kyllä, että Juuli on itkeskellyt jo monta viikkoa öisin, tasaisin väli ajoin. Ja jollei Juuli, niin sitten Jaro. Joten väsymys on kyllä ollut seurana ja riesana. En ole ollut yhtään mahtava äiti, vain huutava ja stressaava.

Torstaina tajusin tämän itsekin. Heräsin ajoissa, että ehtisin järjestää paikat tulevaa SIIVOOJAA varten. Otin petivaatteet pois ja laitoin uudet odottamaan, siirsin kaiken irtonaisen tavaran komeroihin, laatikoihin ja kaappeihin, tyhjensin tasot irtoroinasta ja koetin samalla pysyä kuopuksen perässä, kun hän ystävällisesti ja tapansa mukaan tyhjensi kaiken mitä ehdin täyttää ;) Samalla esikoinen tahtoi syliin, ja minä, tylsä äiti, selitin kiirettä ja kerhoon ehtimistä enkä ehtinyt sylitellä. Todellakin tylsä äiti.

Ehdimme syödä puurot, pestä hampaat, pukea vaatteet ja vielä ulkovaatteetkin, ehdin laittaa kerhoeväät pojalle, ja meille tytöille perhekerhoa varten kassin. Kerhoonkin ehdimme ajoissa. Tosin kerhotäti joutui ystävällisesti huomauttamaan, että riisuin väärää lasta... Perhekerhon jouduin Juulin kanssa jättämään väliin, koska sitä siivoojaa ei vain koskaan tullutkaan, oli unohtanut, mikä on hyvin inhimillistä, ymmärrän sen hyvin. Niinpä palasin tytön kanssa kotiin, laitoin uudet ja puhtaat lakanat, söimme ja Jaroa hakemaan.

Kun lopulta sain molemmat ipanat päiväunille ( oma hommansa sekin), ehdin hetkeksi oikaista sohvalle lueskelemaan. Ja huomasin. Rytmihäiriöitä. Liian vähän unta, ja ne iskevät. Kun en ollut yö-valvomisistani jo tajunnut, niin näistä tajusin. Ja ymmärsin itkuisen, ärtyneen ja kiukkuisen oloni. Ei se tajuaminen tietenkään kovasti auta, mutta kuitenkin. Sitä painaa menemään kuin juna, ennen kuin tulee viimeinen stoppi ja on pakko pysähtyä. Luulin vain jo pysähtyneeni - reilu kuukausi sitten kävin hiukan "huilaamassa" Taysissa, ja rauhoitin liikkumiseni minimiin. Yöunille, tai -unettomuudelle, en tehnyt mitään, ei siihen taida auttaa kuin aika. Ja Juulin kaikkien hampaiden ilmaantuminen.

Ensi yöksi olen pääsemässä saunamökkiimme nukkumaan, JOS isä-ihminen ehtii hirvimetsiltään kotiin asti ;) Sitä odotellessa. Ei se tietenkään kaikkia univelkoja kuittaa, mutta jos edes yhden päivän voisin olla kiltisti. Huutamatta.

Eilisillan piristys oli jouluruokailu tuttujen äiti-ihmisten kanssa, ja sanomattakin kai selvää - ilman lapsia! Pieni morkkis omasta puhetulvastakaan ei illan hyvää tekevää vaikutusta himmennä. Niin, ja eilen aamulla pääsin myös parturiin, edellisestä kerrasta olikin yli puoli vuotta :) Uusi tukka kohentaa mielialaa aina. Harmi, että käyntien välit tuppaa venymään, ja räjähtänyt hiuspehko vetää kenen tahansa mielen matalaksi, saati muutenkin ei-niin-uuden-muodin-mukaisen kotiäidin.

Kaikesta väsymyksestä huolimatta ... en edes löydä tähän mitään, mikä ei kuulosta kliseeltä.... olen onnellinen jokaisesta päivästä, joka päivä. Sen kirjoitin naamakirjan sivulleni alkuvuodesta, ja ehkä se kattaa kaiken. Minulla on ihanat, ihmeelliset lapset, joita emme tohtineet edes toivoa, etenkään kahta, ja mieskin menettelee ;). Olen itse, onneksi, siinä kunnossa että jaksan hoitaa lapseni. Joka päivä saan seurata lasten kehittymistä, toilailuja, temppuja, touhuja ja töllöntöitä, saan haleja ja silityksiä ja potkuja ja puremisia. Meillä on koko pieni koti täynnä lapsi-tavaraa, ei yhtään viherkasvia eikä koriste-esineitä, taulut ( ne muutamat) liian korkealle ripustettu, etteivät sohvalle kiipeilijät osu niihin, makuuhuone täynnä sänkyjä ja sisäsauna pyykkikorina. Lapsi-arkea siis. Ihanaa sellaista <3 Luulin, etten saa koskaan kokea sitä, mutta nyt olen keskellä kiireisintä vaihetta :) En vaihtaisi tätä mihinkään.

                       Mitä pikkusisko edellä, sitä isoveli perässä.... vai miten se meni? ;)

                                                       Sohvanvaltaajat <3

                              Kätevä emäntä    :)

Osaan leipoa oikeasti hyvää suklaakakkua, kysykää keneltä tahansa sitä maistaneelta :). Mutta siitä minulla onkin miltei 25 vuoden kokemus, ja hyvä, ja vanha Valion voin mainosresepti hallussa. Osaan myös kokata, jonkin verran. Aina ei onnistu, ja useimmiten sattuu jotain pientä lisätyötä vaativaa tai stressitasoa nostattavaa härdelliä, ettei vain kaikki mene ihan putkeen.

Syy, miksi nyt on kätevä emäntä mielessä, on edellinen, ja ensimmäinen tekstini. Se ei ollut helppoa. Joo, kyllä näitä sanoja saa peräkkäin, jotenkin,  mutta kuvien lisääminen, julkaisu, esittely-teksti - kaikki nuo ja sata muuta asiaa mistä en ymmärrä mitään. Tarvitsen apuja, ja onneksi niitä on saatavilla. Sitä, että ei edes osaa kirjoittaa ikäänsä oikein, on huono puolustella enää tietoteknisellä taidottomuudellakaan ;) Huomasin tällaisen virheen eilen illalla, ihmeekseni osasin sen korjata muutaman vikavalinnan jälkeen ja nyt asia on kunnossa. Yllättävää kyllä. Annoin itselleni siitä "10 pistettä ja papukaijamerkin" - Jaron sanoin.

Joten tässä blogissa ei luultavasti tulla näkemään kovin taidokkaita kuvioita minkään suhteen, ei käsiteltyjä kuvia eikä täysin kieliopillisesti oikeaa tekstiä. Sori.

Kätevä emäntä on meillä käytössä myös, kun esikoinen puhuu siskostaan. Juuli on hyvin usein "kätevä emäntä", kun on ehtinyt tyhjentää lipaston laatikon vaatteistaan, levitellyt legot ( ja niitä riittää!) pitkin lattioita tai kiivennyt taas tuhannen kerran jonnekin korkealle kiikkumaan. Silloin kuuluu tuo kuvaus. Jaro ei tietenkään itse moisia tuhotöitä harrasta ;) Enkä tiedä, mitä oikeastaan tuolla kuvauksella tarkoittaa, on luultavasti kuullut joltain aikuiselta, ( ei meiltä vanhemmilta tietenkään) ja nyt matkii sitä, varsinkin kun saa sillä jos ei naurut, niin ainakin hymyt osakseen. 

Käteviä ovat molemmat tässä kuvassa, kun isänsä hiuksia parturoivat pyykkipojilla. Onneksi vain niillä... ;)

Ja hyvää joulukuuta! Tänään oli ensimmäisten joulukalenteriluukkujen avaaminen, Juuli ei vielä ihan ymmärrä, mutta Jaro jo muisti joulukalanteritontun viime vuodelta, ja sen taskuista löytyvät yllätykset. Luukkuja avattiin yhdessä Tatun ja Patun sekä Myyrän kalentereista, sekä eilen postin tuomasta Sydänliiton joulukalenterista ( kiitos Juulin kummille <3). Jarolla on vielä muovailuvaha-kalenteri, ensimmäisestä luukusta tuli  kuusi-muotti. Saa nähdä, onko meillä jouluna 24 erilaista muottia, vai onko mielikuvitus riittänyt kalenterin tekijällä muuhunkin... ;) Sitä mietin, jo viime jouluna, että on tylsää, ettei Dubloilla ole omaa joulukalenteria. Harmi. Se olisi varmasti meillä suosikki.

Kuukausi sitten, noin, yritimme ottaa joulukorttikuvia.... Luovuin edellisten joulujen yhdistelmästä ikoni-lapsi-tonttulakki jo ennen kuin aloitimmekaan. Onneksi. Ei ihan mennyt putkeen, vaikka kolmen koplasta oli karsinnan jälkeen jäljellä enää lapsi ... ;) Tai lapset.

Joskus toiste sitten parempia. Ehkä :) Voi tietenkin olla, että ensi vuonna ipanat juoksevat ja kikattavat sohvalla tämän vuoden malliin, mutta jos vaikka tonttulakit pysyisivät molemmilla päässä ;) Tai otan ihan vain ikonista kuvan, se ei liiku.

Kuvaussession tuotoksia ja ihanaa joulunodotusta <3