Irtiotto :)

Menneenä viikonloppuna olin siskoni luona Helsingissä ja voi että oli rentouttavaa. Ja erittäin epätodellista tähän lapsiarkeen verrattuna ;)

Vietimme kolmestaan, siskoni, minä ja veljeni vaimo, lauantain ja sunnuntain syöden hyvin, ulkoillen, hiukan shoppaillen ja etenkin jutellen. Shoppailut jäivät kyllä pääsääntöisesti Suomalaiseen ja Akateemiseen kirjakauppaan ja siellä lastenkirjapuolelle, ja hiukan maalaustarvikeosastonkin silmäilyksi. Lastenkirjapuoli(kin) on Akateemisessa niin kattava, että siellä meni aikaa.

Opiskeluaikoina oli aivan taivas, kun pääsin Helsinkiin Akateemiseen - saatoin viihtyä siellä tuntikausia, ja miksei, onhan siellä kirjoja pilvin pimein. Rakastan kirjakauppoja!

Kauppojen jälkeen istuimme jossain (?!heh) merenrantakuppilassa, kansituoleissa viltteihin kääriytyneinä ja vain olimme. Samassa paikassa söimme ja sitten siskoni luo leffaa katsomaan. Eli mitään biletystä ei viikonloppumme ollut, vaikka minä onnistun saamaan yhden viinilasillisen juotuani nousuhumalan, laskuhumalan ja päänsäryn kolmessa tunnissa ;)

Kälätystä riitti juomisenkin edestä, ja tiedän, etten ole koskaan se hiljaisin. Väillä siitä on morkkiskin - joskus voisi ihan oikeasti olla hiljaa.

Sunnuntain kruunasi siskoni valitsema brunssipaikka, mihin hän oli saanut suosituksen ystävältään, ja kyllä oli suosittelun arvoinen paikka, todella. Ja erilainen. NAM! Kotimatkalla oli yhä niin hyvä maku suussa <3

Tämä oli toinen kerta Jaron syntymän jälkeen kun olin yötä poissa kotoa, ja luulen, että tällaiset irtiotot eivät ainakaan vähene. Jospa ne eivät ajan kuluessa olisi edes niin epätodellisia ;)

Kotiin oli tietenkin kiva palata, varsinkin kun kaikki oli sujunut hyvin poissa ollessani. En sitä epäillytkään, mutta lapset olivat kipeinä lähtiessäni, joten isä-ihminen mietti, joutuuko sairaalareissulle viikonloppuna. Onneksi ei, ja nyt tuo kaksikko on jo täydessä terässä ;) Arki palaa heti ovesta sisään astuessa, eikä todellakaan pätkittäin ;)



Juuli tahtoi Jaron syliin - alkaa olla pikkusisko kohta samaa kokoluokkaa kuin isoveli <3

                                                    

                                               Jaro Elsana, kaikilla mausteilla :)

Ja lopuksi - valinnan vaikeus ihanien koevedosten kanssa, mutta jotenkin luulen että tämä kuva EI päädy valittujen joukkoon ;D

Kuvattavana

Olimme maanantaina Tampereella Studio Dettanissa perhe-ja lapsikuvauksessa. Siellä on aivan ihana kuvaaja Johanna, joka jaksaa vaikka lapset eivät jaksakaan ... käyttäytyä... ;)

Kävimme samassa paikassa kuvattavina kun Juuli oli n. 6kk ja Jaro 2,5v., ystäväni suosituksesta, ja kyllä kannatti. Saimme silloin aivan ihania kuvia, joita olen tännekin ladannut.

Maanantain jälkeen mietin, onnistuiko mikään otos nyt, varsinkaan koko perheestä, kun ipanat eivät olleet hetkeäkään paikoillaan, ainakaan yhtä aikaa. Vaan niin vain on kuvia, hyviä, ihania, mahtavia kuvia taas niin paljon, etten osaa valita. Meidän näköisiä, lasten näköisiä.

Tässä muutama koevedoskuva, en malta olla niitä jo nyt laittamatta.

 

Aamulla kun löysin nämä kuvat s-postistani, en voinut kuin nauraa :) Koko päivä kirkastui. Tosin pääsin vielä kaiken kruunuksi ratsaille mahtavan ponin satulaan, ihanan ystäväni opastaessa,  ja lauantaina olen lähdössä siskolleni kylään, yksin. Että jos hiukan on ollut väsy viime päivinä, eiköhän nämä asiat piristä. Ja uni.

En voi kieltää, etteikö tätä vauhtikaksikkoa tule ikävä, niinkin lyhyellä reissulla.

Juuli 2v. ja Jaron kerhon aloitus - syksy saa tulla :)

Viime lauantaina, 13.8., Juuli täytti kaksi vuotta <3

Isommat juhlat oli juhlittu, mutta tein silti kakun. Oikeastaan harjoituksena mahdollisille isä-ihmisen 40v. synttäreille, hän kun tykkää enemmän kermakakusta kuin siitä suklaakakustani. Ja, olihan se vaihtelua minullekin, olen tehnyt kyseistä Sacher-tyyppistä suklaaherkkua yli 25 vuotta....

Valitsin netin mahdollisuuksia täynnä olevasta ohjetarjonnasta Valion sivut ja sieltä vadelma-valkosuklaakakun. Todella yksinkertaisen pohjan ohjeen löysin samoilta sivuilta , joten eikun tekemään.

Jännitti. Jännitti kamalasti, miten pohja onnistuu, ja täytteet, joita oli kahta eri sorttia. Että miten onnistun leipomaan, kun touhuava kaksikkomme "auttaa"... ;) Ja tiskipöytä ja muut tasot ovat jo valmiiksi täynnä tavaraa. Mikä kippo kaatuu, ja mikä raaka-aine loppuu kesken vahinkojen seurauksena?

Tavallista kakkupohjaa en ole tehnyt aikoihin (vuosiin!!!), ja mietin, miten saan jauhot nätisti sekoitettua (nosteltua) taikinaan, ettei koko hoito lässähdä. Onnistuin, siskoni puhelinohjeistuksen avulla -otin sen meditaation kannalta, mitä nyt meditoimaan kykenee kahden ipanan huutaessa pöydästä ruokavaatimuksiaan.

Uunista nostin omaksi ihmeekseni melkoisen kuohkean pohjan! Täytteet sain miltei väsättyä Jaron katsoessa tabletilta Pikku Kakkosta ja Juuli nukkui, mikä auttoi asiaa huomattavasti. Kermat vatkasin vessassa oven takana, etten vain herätä herkkäunista tyttöä, muu tekeminen sujui ihan keittiössä. Täyte nro 1 sisälsi vadelmia ja sokeria keitettyinä, liivatetta joukossa ja kermavaahtoon ja vaniljarahkaan sekoitettuna. Sitä tuli reilusti, mutta kaikki laiton kakun ensimmäiseen väliin. Täyte nro 2:ssa oli sulatettua valkosuklaata, kermavaahtoa ja vaniljatuorejuustoa, mihin vielä upotettiin levityksen jälkeen vadelmia. Koko hoito jääkaappiin jähmettymään ja maustumaan, seuraavana päivänä kuorrutus ja koristelu, ja siinä se oli. Makukin oli oikein hyvä, hiukan ehdin sitä epäillä, mutta turhaan. Saan tehdä kuulemma uudelleenkin.

Ja en ole siis mikään leipoja, en edes ruoanlaittaja, mutta hyvillä ohjeilla osaan.

Keittiö oli kyllä kuin räjäytyksen jäljiltä, ja sähkövatkain meinasi unohtua vessaan jälkikasvun ihmeteltäväksi, mutta ihmeen hyvin selvisin, omasta mielestäni :) Eikä kakkua juurikaan ollut jäljellä enää sunnuntaina.

                      Yläkuvassa kakku menossa jääkaappiin maustumaan.

Seurakunnan kerhot alkoivat maanantaina, ja jo meillä olikin niitä odotettu - kesäkuun puolesta välistä lähtien ;) Ensimmäisenä päivänä poika hihkui riemusta, ja hyvä että lähtiessä halata ehti, niin innoissaan oli. Juuli olisi myös kovasti jo osallistunut kerhotoimintaan Jaron kanssa, mutta vielä pitää odottaa vuosi. Perhekerhoon kyllä pääsee, ja siellä olimmekin eilen kaikki kolme, ja tänään Juulin kanssa kaksin kun Jarolla oli oma kerhonsa. Tosin tänään pieni mies ei sitten olisi millään jäänyt kerhoonsa, väsymys taisi painaa. No, kerhossa aina piristyy, ja ensi maanantaina on taas uusi kerta :)

Nämä yläkuvat ovat vuoden takaa, Jaron elämän ensimmäisestä kerhoon lähdöstä otetut , alakuvissa tämän vuoden kerholainen, uusi reppu selässä ja sisko totisena taustalla. Koetan pysäyttää aikaa, kun se tuntuu vain juoksevan alta karkuun ja lapset kasvavat ihan liian nopeasti. Onneksi on sentään valokuvat <3

Särkänniemeen, Särkänniemeen :D

Otsikko kertoo kaiken :)

Viikko sitten maanantaina, isä-ihmisen ensimmäisenä loman jälkeisenä työpäivänä, lähdin lapsien kanssa huvittelemaan huvipuistoon 8). Tämän mahdollisti se, että siskoni uhrautui ja ajeli pääkaupunkiseudulta Tampereelle meidän seuraksi ja avuksi. Ja olihan kivaa! Ja meni huomattavasti paremmin kuin esim. isä-ihminen olisi ajatellut ja pelännyt ;)

Löysin helposti perille (monta monta vuotta välissä, ei voi varmaksi muistaa ;)), parkkipaikalla oli vielä aika tyhjää ja olimme ajoissa liikkeellä, kerrankin. Syynä se, että ipanat olivat niin innoissaan, että Jaro oli puoli tuntia ennen lähtöä jo autossa istumassa ja odottamassa ;) Ei ollut riitaa lähdössä, ei.

Lippuluukulla olin ihan pihalla, mitä tikettejä kannattaa ostaa, mutta onneksi oli todella mukava ja kärsivällinen myyjä, jonka avulla osasin ostaa juuri meille sopivat liput ja laput. Ja lapsille saimme selkään nimitarrat, varmuuden varalta ja isä-ihmisen toiveesta ;)

Siskoni saapui samoihin aikoihin meidän kanssa ja ensin suuntasimme Koiramäkeen. Siellä riitti ihmeteltävää ja koettavaa, Juuli huuteli kaikille " heppa heppa", oli sitten kyseessä aasi, lehmä, possu tai se heppa. Jaro oli tiukasti siskoni mukana, ottaa heti hänet omaksi ihmisekseen, kun on mahdollisuus <3

Satuimme sopivasti näkemään esityksenkin Koiramäessä, minkä jälkeen lyhyt piipahdus kaupassa (ihana :)), ja sitten kohti vempaimia. Jaro todettiin metrin mittaiseksi, ja pääsi ensimmäiseen laitteeseen, ja siitä sitten seuraaviin :)

Elämänsä ensimmäiset tikkarit, hyvää oli :)

Taikajoki ja KanttixKantti-autot olivat meille siskoni kanssa paluuta lapsuuteen, ja lapsille pienet rauhoittumishetket kun olimme koko porukka yhdessä. Mukavaa siis.

Ainoan, pienen hetken sydämen tykytyksiä aiheuttavan tapauksen koin, kun Jaro hävisi Angry Birds-puistossa lapsipaljouteen.... En epäillyt pojan kiipeilytaitoja, mutta lapsia oli niin paljon, ja paljon isompia kuin pieni tyyppini, joten hetken olin huolissani. Onneksi lopulta näin ipanan, ja kertoi kiivenneensä katolle, kiipeilypaikan korkeimmalle kohdalle :D Ja osaa kuulemma sanoa, jos joku tönii tai etuilee. Hyvä niin.

Särkänniemessä on onneksi laitteita, minne Juulinkin ikäinen/kokoinen ipana pääsee, ja niinpä molemmat lapseni onnesta soikeina ajelivat possujunalla ja leppäkerttu-karusellissa minun katsellessa vieressä sydän täynnä jotain ihme tunnetta. Ja mennessäni nostamaan Juulia pois possujunasta, Jaro ehtikin ensin! Ihana isoveli <3

Meillä oli ihan loistopäivä, ja iso kiitos siitä kuuluu siskolleni <3 Saimme myös todella mukavaa ja ystävällistä palvelua ihan missä vain olimmekin, lippuluukulla, syömässä, kahviossa tai kaupassa. Se merkitsee paljon.

Lähtöä tehdessämme, parkkipaikalla, siskoni juuri ajaessa pois, Jaro ilmoitti jo olevan tätiä ikävä ja mietti, koska nähdään uudelleen.

Loma yksillä, kesä kaikilla osa 2

Paitsi että isä-ihmisen loma loppui tällä viikolla, ja se loma meni mukavammin kuin odotin, kuten myös nopeammin. Tekemistä riitti, liikaakin. Omakotitalossa aina ;) Siksi en ole ehtinyt istua tänne koneellekaan kirjoittamaan.

Meidän perheen ensimmäinen lomareissu olikin heti isä-ihmisen loman alkaessa kun ajelimme Heinävedelle päin. Kävimme sekä Lintulassa että Uudessa-Valamossa. Oli todella mukava tavata Lintulassa ystävä vuosien takaa, useampikin ihan yllättäen ja jutella. Itselleni tuli rauhoittunut olo.

Valamossa Jaro muisti heti Trapesan takana olevan leikkimökin, ja sen ympärillä pääosin viihdyttiinkin, mitä nyt syötiin välillä. Kotimatka meni yöhön, vaan onneksi kesäyöt ovat valoisia.

                                          Lintulassa jäätelöllä :)

                                  Valamossa, kivihevosella ratsastajat :)

Veljeni, hänen vaimonsa, ja siskoni kanssa olimme Tykkimäellä, lapsien ensimmäisellä huvipuistoreissulla. Kivaa oli, ja väsyttävää. Lapset olisivat tosin jaksaneet ihan loputtomasti, Jaro mankui vielä illalla MukkelisMakkelikseen (sisäleikkipaikka) ja kiipeili siellä 5-vuotiaista ylöspäin tarkoitetulla alueella ihan apinana ;) Juulikin löysi itselleen sopivia kiipeilypaikkoja, kun ei ihan pituus riittänyt isoveljen perään kipuamiseen. Hotellissa jaksoivat vielä hiukan leikkiä, mutta uni tuli aika helposti. Ja minä! Nukuin ensimmäisen kerran pitkään piiiiiitkään aikaan seitsemän (7) tuntia putkeen!! Viime kerrasta on varmaan vuosia ;) Juuli vieressäni tuhisi koko yön liikahtamatta, siinä syy, luulen.

                        Isojen ja pienten riemua (tuskaa...;)) laitteissa :D

      Veljeni mönkijää Jaro uskaltautui isin kanssa kokeilemaan ja ensimmäisen kerran       jälkeen olisikin tahtonut ajella sillä koko ajan....

                        Hotellissa saimme mahtavat ruokatarjoilut huoneeseen asti ;)

Sitten onkin ollut leikkimökin kasaamista, maalausta ja aina vain maalausta, marjojen laittoa pakastimeen, kantarellien kanssa samaa hommaa, välissä uimarantaa, ruokahuoltoa, nurmikonleikkuuta, lapsien viihdyttämistä, mattojen pesua ja sitä  kaikkea mitä olen jo aiemminkin luetellut. Siinä meni kuin huomaamatta koko heinäkuu.

Nämä viimeiset kuvat ovat vielä kisareissulta - hotellihuoneen kiipeilijät ja ilveilijät, ja meidän pienempi muotoinen "gaalaillallinen" kisojen jälkeen siskoni ja hänen ystävänsä kanssa, taustalla taas yksi kiipeilevä ilveilijä ;) Kotimatkalla pysähdyimme Juulin ( ja minun) ortodoksikummilla, lapset pääsivät leikkipuistoon purkamaan energioitaan.