Maanantai oli jännittävä päivä henkisesti, se on tullut jo selitettyä. Yhä olen iloinen ja onnellinen siitä, että sydämeni on kunnossa. Isä-ihminenkin jälkeen päin sanoi pelänneensä, että alasajo alkoi jo nyt. Onneksi siis ei.
Ma-iltana oli toinen kerta tänä syksynä, kun sain ohjata ihania ikonimaalarioppilaitani, tosin unohdin ulko-oven sekä kaappimme avaimet. Onneksi eräällä oppilaalla oli sinne myös pääsy, eikä kaapista sillä kertaa tarvittu mitään oleellista ;)
Tiistaina olin lasten kanssa MLL:n kerhossa tanssimassa, kotona odotti koko loppupäivän pimentävä kirje verohallinnolta. Tässä kohtaa jo mietin, että olen hiukan kuormittunut, kun yksi kirje saa maailman pois raiteiltaan.
Evästauolla "tanssin" jälkeen.
Evästauolla "tanssin" jälkeen.
Onneksi illalla oli lastenvaatekutsut ja Jaro sai taas uusia ystäviä <3 Ja kotona mies eli isä-ihminen onnistui (kerrankin) lohduttamaan oikein sanoin ;)
Keskiviikkona aamusta suuntasimme lasten kanssa perhekerhoon, molemmat tykkäävät ja Juuli aivan rakastaa loppulauluja ja -leikkejä. Jarolla oli kova meno päällä muutaman muun kerholaisen kanssa, ja totesin että kohta on tukan parturoimisaika, niin oli hiki päässä.
Keskiviikkona aamusta suuntasimme lasten kanssa perhekerhoon, molemmat tykkäävät ja Juuli aivan rakastaa loppulauluja ja -leikkejä. Jarolla oli kova meno päällä muutaman muun kerholaisen kanssa, ja totesin että kohta on tukan parturoimisaika, niin oli hiki päässä.
Illalla äitini soitti suruviestin - mummuni, lastemme isomummu, äitini äiti oli kuollut. Hän olisi täyttänyt ensi helmikuussa 99 vuotta, muttei enää selvinnyt keuhkokuumeesta toistamiseen. Tuota soittoa olin pelännyt ja odottanut. Mummu oli iso osa lapsuuttani ja elämääni, iloitsi ( ja pelkäsi) puolestani odottaessani Jaroa. Juulin raskauden aikaan hänellä oli jo todettu muistisairaus, mikä välillä vei hänet muihin maailmoihin. Siitä huolimatta joka kerran kun kävimme isomummua katsomassa, hänen anteliaisuutensa ja muista huolehtiminen tuli esiin tavalla tai toisella <3 Iankaikkinen muisto Mummu <3
2015 kesällä mummu kävi meillä kylässä.
2015 kesällä mummu kävi meillä kylässä.
Torstai oli kiireinen päivä aamusta alkaen, Jaro kerhoon ja me Juulin kanssa kävimme kävelyllä, ihana ulkoilla. Samalla näimme vanhempiani, olivat sopineet jo hautajaispäivän.
"Juu-juu Juuli ite!" Kävelee siis ;) Ja kaikkea muutakin. Itse.
Jaro kerhosta kotiin, söimme ja Juuli unille, Jaro ei. Illalla lasten kanssa taaperojumppaan, joka meni ihan kohtuullisesti, kun ajattelee aiempia kertoja. Isä-ihminenkin ehti töistään sinne, ja yhdessä kotiin. Missä tuli sitten huomattua tuo tekstin alussa mainittu YÄK. Isä-ihminen totesi Juulin kakkavaippaa vaihtaessaan, että "Tule katsomaan, vaikket kyllä halua nähdä tätä". Juu, niitähän ne, kihomatoja.
Olen sellaisella hermorakenteella rakennettu, että nuo tuollaiset elävät saavat ihan paniikkiin, hysteeriseksi, unettomaksi. UH. Perjantaina haimme lasten kanssa ehti aamusta lääkkeet ja samalla soittelin apua ja ohjeita. Netistä löytyi kyllä kaikenlaista, joku oli tehnyt normaalin viikkosiivouksen, joku toinen pessyt katot ja seinätkin. Meillä vaihdettiin tietenkin kaikki liinavaatteet, pyyhkeet, vaatteet, lämmitettiin ulkosaunaa koko päivä tulipalovaaraan asti ja siellä kuumennettiin tyynyt, peitot, sohvan tyynyt ja istuimet, pehmolelut ja lukuisat muut lelut, mitkä vain uskallettiin laittaa kuumaan. Osan leluista laitoin täpötäyteen pakastimeen, osan pyyhin desinfioivalla liinalla. Ja vielä on vaikka mitä putsaamatta, osa leluista on yhä työhuoneeni sekamelskassa tai teipattujen lipaston laatikoiden takana. Olen ihan hysteerinen vieläkin - olen vaihtanut perjantaista asti lakanat ja lasten pyjamat päivittäin (pyykkinarumme ulkonakin on ihan täynnä), sekä tietenkin alushousut, Juulin vaippoja menee enemmän kuin ikinä, pyyhin sillä desinfioivalla liinalla kaikkea koko ajan ja mietin kauanko tätä jaksaa tulematta ihan kahjoksi?!!!!! ...jos en jo ole.
Jaro kerhosta kotiin, söimme ja Juuli unille, Jaro ei. Illalla lasten kanssa taaperojumppaan, joka meni ihan kohtuullisesti, kun ajattelee aiempia kertoja. Isä-ihminenkin ehti töistään sinne, ja yhdessä kotiin. Missä tuli sitten huomattua tuo tekstin alussa mainittu YÄK. Isä-ihminen totesi Juulin kakkavaippaa vaihtaessaan, että "Tule katsomaan, vaikket kyllä halua nähdä tätä". Juu, niitähän ne, kihomatoja.
Olen sellaisella hermorakenteella rakennettu, että nuo tuollaiset elävät saavat ihan paniikkiin, hysteeriseksi, unettomaksi. UH. Perjantaina haimme lasten kanssa ehti aamusta lääkkeet ja samalla soittelin apua ja ohjeita. Netistä löytyi kyllä kaikenlaista, joku oli tehnyt normaalin viikkosiivouksen, joku toinen pessyt katot ja seinätkin. Meillä vaihdettiin tietenkin kaikki liinavaatteet, pyyhkeet, vaatteet, lämmitettiin ulkosaunaa koko päivä tulipalovaaraan asti ja siellä kuumennettiin tyynyt, peitot, sohvan tyynyt ja istuimet, pehmolelut ja lukuisat muut lelut, mitkä vain uskallettiin laittaa kuumaan. Osan leluista laitoin täpötäyteen pakastimeen, osan pyyhin desinfioivalla liinalla. Ja vielä on vaikka mitä putsaamatta, osa leluista on yhä työhuoneeni sekamelskassa tai teipattujen lipaston laatikoiden takana. Olen ihan hysteerinen vieläkin - olen vaihtanut perjantaista asti lakanat ja lasten pyjamat päivittäin (pyykkinarumme ulkonakin on ihan täynnä), sekä tietenkin alushousut, Juulin vaippoja menee enemmän kuin ikinä, pyyhin sillä desinfioivalla liinalla kaikkea koko ajan ja mietin kauanko tätä jaksaa tulematta ihan kahjoksi?!!!!! ...jos en jo ole.
Lauantain suursiivouksen lisäksi ehdin lasten kanssa ajella Keurusjumppaan, isä-ihminen jäi mieluummin lämmittämään sitä saunaa. Ipanat olivat oikein kivasti, vaikka yksin heitä paimensinkin. Tai onneksi Jaro tykkää ohjaajasta, ja jo luottaa häneen, joten sain hiukan apuja, kun en todellakaan ehtinyt kahteen paikkaan yhtä aikaa lapsia auttamaan, vaikka nopea olenkin. Hikijumppaa siis minulle ;)
Lapset jumpan jälkeen vanhemmilleni, minä kotiin siivoamaan, ja sitten takaisin kaupan kautta lapsien luo, missä saatiin ruokaa ja minne siskonikin tuli kyläilemään. Ihana nähdä, ja mukava jutella <3
Lapset mamman ja paapan seurassa <3
Kotona koko perheen pesut ja unille. Huoh. Niin toivon, että tämä ensimmäinen lääkekuuri, kahden viikon välein otettava, tuhoaa nuo ikävät, ylimääräistä stressiä tuovat madot. Henkisesti ottaa koville, kun ei tiedä missä kaikkialla niitä kihomadon munia lentelee! Tekisi mieli riisua koko talo ja desinfioida kaikki, mikä tietenkin on mahdotonta, jo ehtiväisen ja "auttavaisen" kaksikkommekin takia.
Tällä viikolla vein hiukan luimistellen Jaron maanantaina kerhoon, vaikka kaikkialla sanotaan, että lääkkeiden otosta seuraavana päivänä lapsen voi viedä kerhoon/päiväkotiin yms. Tietenkin kerroin asiasta, oikeastaan jo sunnuntaina Mikkelin päivänä kirkossa, minne Jaro tahtoi ja sinne siis menimme koko perheen voimin.
Tänään olimme perhekerhossa, ja voi kiitos, ihania ovat siellä sekä ohjaajat että äiti-ystävät <3 Ehkä tämä tästä.
Viime viikon saldona kertyi myös kuvia etenkin Juulin töllöntöistä. Neiti ehtii ja keksii.
Joku hiiri vei kakkupohjasta palasen....
...ja seinästä tapettia....
...ja piirteli esim. tämän tuolin.
Tulevana lauantaina 8.10. 2016 vietetään Eurooppalaista elinsiirtopäivää. Sydänsiirto on mahdollistanut minulle kaiken tämän hyvän, lapset isoimpana ihmeenä. Kiitollisuus on aina läsnä, vaikka välillä on näitä häiritseviä tekijöitä. Elämä on. Onneksi <3
Aarrekivien keräysretkellä
Aamun Pikku Kakkosen katselua <3
Lapset jumpan jälkeen vanhemmilleni, minä kotiin siivoamaan, ja sitten takaisin kaupan kautta lapsien luo, missä saatiin ruokaa ja minne siskonikin tuli kyläilemään. Ihana nähdä, ja mukava jutella <3
Lapset mamman ja paapan seurassa <3
Kotona koko perheen pesut ja unille. Huoh. Niin toivon, että tämä ensimmäinen lääkekuuri, kahden viikon välein otettava, tuhoaa nuo ikävät, ylimääräistä stressiä tuovat madot. Henkisesti ottaa koville, kun ei tiedä missä kaikkialla niitä kihomadon munia lentelee! Tekisi mieli riisua koko talo ja desinfioida kaikki, mikä tietenkin on mahdotonta, jo ehtiväisen ja "auttavaisen" kaksikkommekin takia.
Tällä viikolla vein hiukan luimistellen Jaron maanantaina kerhoon, vaikka kaikkialla sanotaan, että lääkkeiden otosta seuraavana päivänä lapsen voi viedä kerhoon/päiväkotiin yms. Tietenkin kerroin asiasta, oikeastaan jo sunnuntaina Mikkelin päivänä kirkossa, minne Jaro tahtoi ja sinne siis menimme koko perheen voimin.
Tänään olimme perhekerhossa, ja voi kiitos, ihania ovat siellä sekä ohjaajat että äiti-ystävät <3 Ehkä tämä tästä.
Viime viikon saldona kertyi myös kuvia etenkin Juulin töllöntöistä. Neiti ehtii ja keksii.
Joku hiiri vei kakkupohjasta palasen....
...ja seinästä tapettia....
...ja piirteli esim. tämän tuolin.
Tulevana lauantaina 8.10. 2016 vietetään Eurooppalaista elinsiirtopäivää. Sydänsiirto on mahdollistanut minulle kaiken tämän hyvän, lapset isoimpana ihmeenä. Kiitollisuus on aina läsnä, vaikka välillä on näitä häiritseviä tekijöitä. Elämä on. Onneksi <3
Aarrekivien keräysretkellä
Aamun Pikku Kakkosen katselua <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti