Joulu meni ja vuosi vaihtui, rauhassa. Tai niin rauhassa kuin kahden eläväisen lapsen kanssa voi rauhassa mennä ;)
Lähdimme Vuokattiin jo viikkoa ennen aattoa, joulupäivänä ajelimme kotiin. Siihen väliin mahtui onneksi rauhallista oloa ja arjen rumbasta tipahtamista, niin että sykkeeni hiukan rauhoittui ja rytmihäiriöt vähenivät. Päiväunia ja vaunulenkkejä, valmista ruokaa (kiitos siitä mammalle ja paapalle :), lueskelua ja lasten kanssa oleilua. Tosin Jaroon iski heti perille päästyä kova yskä, mitä ei ilmastointi auttanut yhtään. Kotona lämmitämme puulla, joten kulttuurishokki aina kaikille olla muunlaisessa huoneilmassa, Jaro reagoi eniten. Onneksi oli lääkintärepertuaari, heh, mukana - Ventoline + Flixotide- niillä on lyhennetty ennekin yskää huomattavasti. Juulikin kuumeili, ja aattona Jaro heräsi päiväuniltaan kertoen korvaa särkevän. Isä-ihmisen kanssa lähtivät tutustumaan Kajaanin terveyshuoltoon, ja kehua täytyy nopeutta! Lähtivät matkaan noin klo 16, meillä oli sovittuna yhteinen jouluruokailu vanhempieni ja sisarusteni kanssa klo 17, klo 18.30 joulupukki jakaisi yhdet paketit lapsille, ja mietin ehtivätkö mitenkään takaisin edes sinne, kun jo puoli kuuden jälkeen ilmaantuivat ruokailemaan :) Jaro sai muistoksi rannekkeen ja antibiootit, selvä korvatulehdus. Joskus jotkut asiat menevät paremmin kuin jotkut toiset ;)
Onneksi siis sain molemmat lapset syliin aattonakin <3
Perhepotretti pimeässä
Ja lapset näkivät joulupukin, kumpikaan ei uskaltanut tekemään lähempää tuttavuutta, äidin ja isin sylistä käsin ottivat lahjansa vastaan ;)
Jaro ja Jaron kovasti toivoma vihreä onki - kaksin kappalein :)
Mökillä Juuli tutki lahjakasaa :) Ja lahjojaan.
Ja nyt on jo tammikuu!
Minulla on maanantaina 4.1. 2016 kontrollikäynti Meilahdessa kardiologilla, lähdemme koko perheen reissulle jo huomenna. Yövymme mukavassa hotellissa, missä on todella iso leikkitila, ja sehän ratkaisee pitkälti majoittumiskohteen valinnan näin lasten kanssa reissatessa. Jännittää, niin kuin aina ennen kontrolleja. Tiedän, että sydämeni sai toisen raskauden aikana osumaa - aorttaläpän vuoto lisääntyi, vielä vuoto on ollut lievän rajoissa, ja toivon, todellakin toivon, että pysyy stabiilina vielä monta vuotta. Pelottaa, koska tiedän sydämeni olevan kovilla juuri nyt, unenpuutetta kolme vuotta, ja kaksi oikeasti toimeliasta tenavaa lisättynä äidin ei-niin-rauhalliseen temperamenttiin. Ei ihme että sykkeet ovat korkealla. Ja se taas voi olla liikaa sydämelleni. Onneksi kontrolleja on :)
Reilu viisi vuotta sitten en uskaltanut ajatellakaan, toivoakaan, että meillä olisi lapsi, saati kaksi! Lääkärit tekivät hyvin selväksi, että riskit ovat aivan liian suuret, ja kyllä ne ymmärsin. Se, että olin sydänsiirron, neljännen avosydänleikkaukseni jälkeen, elossa ja hyväkuntoinen, oli jo mahtavaa. Sitten ilmoitti tulostaan Jaro 8). Ennen joulua 2011. Ja sitten Juuli, joulun jälkeen 2014. Että muuta en enää toivo, kuin että saisin pitää tämän terveyteni, sydämen kunnossa, saadakseni iloiten seurata lasteni kasvua ja kehitystä. Sitä teenkin, joka päivä, kovin kovin kiitollisena.
Ihanaa tätä vuotta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti