Arki alkoi meidän perheessä viime viikolla. Maanantaina oli ensin Taaperojumppa, missä molemmat ipanat, onneksi, saavat juosta ympäri liikuntasalia ilman että kukaan katsoo pahasti. Niin siellä välillä juoksevat muutkin. Jumppa on Mäntän Sykkeen järjestämä ja juuri sellaiseen aikaan, että minä juuri ja juuri ehdin siitä opettamaan ikonimaalaus-ryhmääni. Isä-ihminen kuskaa lapset kotiin, tai minne milloinkin. Energianpurkupaikka, varsinkin näillä pakkasilla. Paitsi ettei tällä viikolla mennyt ihan niin....
Juuri kun edellisessä tekstissä mainostin, että meillä kyllä syödään ihan hyvin, ei uhmailla sillä, niin eikös vain sunnuntaina jo alkanut kiukuttelu. En niin sitä huomioinut, Jaro nyt syö välillä huonosti ja välillä tosi hyvin, niin kuin lapset yleensäkin. Hallitsevat paremmin tuon nälkä-kylläisyys-asian, kuin me aikuiset. Maanantaina lounas ei juuri maistunut ja päivällinen oli pelkkää taistelua, tuloksena täysi lautanen ja pojalla tyhjä maha. Jumppaan siis lähdettiin tästä tilanteesta.
Jo sunnuntaina Jaro valitti masukipua, kun ei ollut syönyt, ja selitin, että maha voi tulla kipeäksi myös siitä syystä, ettei syö. Omasta kokemuksesta tiedän, kun nälän tunne menee ohi ja vatsakipu alkaa, ei enää tee mieli syödä mitään. Jarolla kävi niin. Jumpassa sitten yleensä aktiivinen ja villikin lapsi oli aivan kalpea ja vain istuskeli. Jotain keksiä yritin kaupata - söi vain sisukset ;) Lähdimme pois, minä töihin ja Isä-ihminen lasten kanssa kotiin, missä oli saanut kantaa sekä tytön että pojan sisälle asti. Jaro oli vain istahtanut eteiseen, mitä ei koskaan tee. Suostui lopulta syömään banaania ja Jaffa-keksin. Iltapuuro meni jo normaalisti, onneksi.
Opetushommista palasin Sininen lenkki laukussa - seuraavan päivän ruokana makkarakeitto, mikä on molempien ipanoiden herkkuruoka. Ja toiveena, että syötäisiin. Edes vähän. Edes niin ettei tule huono olo.
No niin. Takaisin viime viikon arkeen.
Ainoa jumppa, missä tällä hetkellä kykenen käymään säännöllisesti, on pilates. Olen käynyt tämän tietyn ohjaajan pitämillä kursseilla useamman vuoden, ja kun hän sai kurssinsa myös Autere-opistoon, osallistun tietenkin. Tämä siis alkoi myös viime viikolla, tiistaina. Tosin jätin väliin, koska ihana ystäväni tuli Jyväskylästä kylään <3 Tällä viikolla sitten pääsin alkamaan, ja hyvä niin. Selkä on aika kovilla noiden kahden kantelusta. Niin, ja ti-aamulla olivat Jaron paras ystävä siskoineen ja äiteineen kylässä, miten mukavaa :D Härdelliä kyllä ja hiukan riitelyä, mutta myös yhteistä leikkiä ja juttelua, eli mukavaa.
Viime viikolla torstaina alkoi myös Jaron kerho, torstaina. Poika jo sitä kovasti odotti, vaikka eron hetki eteisessä ottaa välillä koville. Lisää intoa toivat joulupukilta saatu uusi, Ryhmä Hau-eväsrasia ja uudet, vihreät kerhotossut ( jotka ovat vielä aivan liian isot, mutta väri on paras, joten niillä mennään ;)), joita piti päästä kerhotädeille ja kavereille esittelemään. Jarolla on myös ihana, pehmeä ja lämmin, ja pojasta niin paras, Ryhmä Hau-fleece-asu, mikä on kerhoasuna ollut syksystä saakka. Harmi, etten ole vielä löytänyt isompaa samanlaista kasvavalle ja viluiselle pojalle. Ja laitan kuvia, kun saan niitä otettua. Ja jos ei ole jo huomattu, Ryhmä Hau on aika suosikki. Kaapon rinnalla :)
Niin ja alkoi meillä yksi perheemme yhteinenkin "harrastus", perheuinti. Sinne suuntaamme lauantaisin, Jämsänkosken uimahalliin Koskikaraan. Koska siellä on niin lämmintä <3 Ja mukavaa. Jaroa ei enää niin kovin kiinnosta sukeltelu ja hyppely, mutta viihtyy vedessä. Juuli harjoittelee kovasti ja hihkuu innosta. Kivaa yhteistä aikaa.
Juulille myös puhkesi vihdoin ja viimein ensimmäinen kulmahammas, koville se otti, ja ottaakin. Nyt valuu taas kuola ja ollaan niin rätyistä että. Joku uhmavaihe on kyllä myös meneillään, tytöllä. Temperamenttia riittää. Eilen hakkasi tuolia ja kiskoi ja retuutti sitä ( on siis keittiön iso tuoli, ihan kokoinen pieneen tyttöön verrattuna), kun ei enää saanut auttaa tiskaamisessa. Meni hiukan vesileikiksi se, ja keittiön lattia sai samalla pesun ... ;)
Juuli sanoo kaikelle "Hau hau", myös nähdessään koiran. Positiivista :) Muuten ei tule juurikaan sanoja, "hei hei" ja "nam nam", äitiä tavailee ja auto on "au". Meillä molemmat ovat liikkuneet, ja juosseet, ensin ja sanat ovat jääneet myöhemmälle. Nyt Jaron puheripuleista ei välillä tule loppua ollenkaan. Katsotaan, milloin saan hommata kuulosuojaimet kahden kovaäänisen ipanat huutaessa ja riehuessa.
....Tänään pidin Isä-ihmisen omia hetken päässäni, kun tuntui että pää räjähtää.
Ja lopuksi kuvia uuden vuoden aatosta. Meillä oli koirat sisällä, ei niinkään paukkumisen takia, vaan valon välähdykset jännittävät meidän äiti-koiraa Tarua. Pennut Hilla ja Lakka eivät olleet millänsäkään, eivät sisällä, eivätkä ulkonakaan.
Ihmislapsemme innostuivat koirien häkeistä, eikä aina tiennyt kuka on häkissä ja kuka ei. Täytyy miettiä tätä ratkaisua, jos joskus (?!!!) haluan olla rauhassa... ;)
Että näin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti