Iloa elämään :) ...ja vuodatustakin


Meillä oli tällä viikolla aivan ihana päivä, kun oli aamusta ja iltapäivästä vieraita; äitejä lapsineen.

Aamulla olivat ensivierailulla 2,5v. poika ja lähes vuoden ikäinen siskonsa äitinsä kanssa, ja mukavaa oli. Tosin pojilla kesti hetken löytää yhteinen sävel, tytöt olivat rauhallisemmin. Meillä äideillä riitti juteltavaa, enemmän kuin aika ja lapset antoivat myöden, joten täytyy uusia kyläily.

Päiväunien jälkeen heti pelmahtivat paikalla Jaron paras ystävä siskoineen, äitinsä kanssa, ja kun ovat meillä käyneet monesti, leikit alkoivat heti. Kaikki neljä touhusivat olohuoneessa ja me äidit saimme ihmeeksemme huomata, että kykenimme istumaan, juomaan teetä ja juttelemaan ainakin 20 minuuttia ilman minkäänlaista häiriötä! Ihan mahtavaa :D

Toki sitä härdelliäkin syntyi, ja sekasotkua, mutta. Voi että oli kivaa! Seuraa oli kaikilla, ja omassa kodissa vielä. Isä-ihmisen päivä venyi ja vanui, mutta se ei haitannut meitä kotona odottajia, niin venyi meidän vieraidemme kyläilykin. Onneksi.

Sekasotkun määrä kodissamme illalla oli suoraan verrannollinen hauskuuden ja ilon määrään. Ja sitä sotkua on aina, ilman ihania vieraitakin.

Joten eikun uusia kyläilyjä odottamaan. Tekee niin hyvää ÄIDIN hermoille ja mielelle.

Hermoista puheen ollen. On muutama asia, mitkä minun on pitänyt hoitaa jo vaikka milloin, ja muutama lujasti ja kovaa stressaava tämän hetken huolenaihe.

Ensimmäisenä hammaslääkäri. Sydän juttujeni takia hyvä olisi käydä puolen vuoden-vuoden välein näyttämässä purukalustoaan, vaan .... Juulia odottaessani kävin viimeksi, eli siitä on kaksi vuotta. Ei hyvin mene, ei.

Samaa sarjaa on silmälääkäri. Se piti hoitaa talvella, eli silmäni eivät ole ihan niin heitteillä kuin hampaani. Syön kortisonia, ja vähintäänkin silmänpaineet pitäisi tarkistaa. No kun ensin olisi hyvä myös saada nukkua, että näkeekin jotain.

Tämän päivän huolet. Ja anteeksi heti alkuun, tästä tulee vuodatus! Vatsatauti. Ei, VATSATAUTI. Pahin peikkoni, miltei. Flunssia tulee ja menee, mutta tuo. UH. En tahdo sitä lapsille, mutta en itsellenikään. Vastustuskykyni on matala, jollei olematon, lääkkeiden takia, joten saan sen, ja pahana, vaikka sinulla se olisi ollut vain pientä vatsan kipristelyä. Joudun sairaalaan 99% todennäköisyydellä, koska mikään, ei siis mikään, pysy sisällä, ja vain tippa auttaa. Munuaisten vajaatoiminnan takia nestetasapainoni järkkyy herkästi, eikä auta, vaikka koetan juoda vettä, sekin tulee ulos. Hyljinnänestolääkkeideni pitoisuudet pomppaavat myrkytyslukemiin, ja munuaiset kiittävät. Ja että veriarvot taas saadaan kohdilleen, se tietää päivittäistä verikokeissa ravaamista. Plus ettei tekisi mieli syödä mitään, tietenkään, mutta on pakko, ainakin ennen lääkkeiden ottoa, muuten oksettaa taas. Lääkkeiden takia.

Noista kaikista ikävintä on se, että joudun sairaalaan, enkä tahtoisi olla pois lasten luota. Tiedän, ihan lälläriä, mutta on siinä pieni lastenhoidollinekin pulma, samoin kuin verikokeet. Ihan hyvin voin siellä ravata vaikka kerran tunnissa, mutta lasten kanssa se on hiukan haasteellisempaa.

Tänään sain kuulla, että Jaron kerhokaveri oli yöllä oksentanut. Eilen oli kerhopäivä. Nyt siis odottelemme kaksi viikkoa (itämisaika) tuleeko se meille, vai ei. Mietin myös, päästämmekö Jaroa maanantaina kerhoon, tai minnekään, koska oksutaudin pöpöt pysyvät pinnoilla myös sen kaksi viikkoa. Ja meillä olisi pieni reissu tässä suunnitteilla. Jännitystä elämään, sano!

Toinen, pienempi, mutta nyt jo painajaisia aiheuttava asia on ne meidän elinsiirrokkaiden EM-kisat ja 100m viesti, huuuu. En todellakaan, todellakaan, ole 100 metrin juoksukunnossa. Tänään oli juuri puhetta joukkuetta kasaavan ihmisen kanssa, ja siksi stressi kisoista iski. Olen kyllä nähnyt niitä painajaisia jo, nyt varmaan näen useammin ;) Kivaakin se olisi, päästä liikkumaan, ja innostus kyllä kasvoi puhelun myötä :) Kunhan ei vatsatauti kaada koko pakkaa.Eh heh.

En ole ollut ennen sydänsiirtoani kovin tarkka hygieniasta tai edes aina käsien pesusta. Saati huolehtinut taudeista. Joten tämä huolehtiminen ja varominen on itsellenikin vielä jotenkin outoa, vierasta. Tuntuu selittelyltä. Tiedän kuitenkin mitä kaikkea vatsataudista seuraa, ja siksi varon.

Kun sain tämän tänne kirjoitettua, jospa en huolehtisi niin ;)

                             Lasten leikkejä -  miten mahtavaa vesi onkaan !