Sydänsiirtokontrolli

Maanantaina olimme koko perheen voimin Meilahdessa, minulla oli kontrollikäynti kardiologilla ja samalla näin fysioterapeuttiakin. Lapset juoksentelivat pitkin sairaalan käytäviä, ja oli mukava nähdä kaikkia ihania sydänsiirtokoordinaattoreita <3

Ajelimme Helsinkiin jo sunnuntaina ja teimme illalla kävelyretken siskoni luokse syömään ja takaisin hotellille, kun ei muutakaan ohjelmaa ollut, ja keli oli loistava. Lapsetkin viihtyivät sen matkan hyvin kärryssään, kun oli ihan eri tavalla katseltavaa - ihmisiä, rakennuksia, joutsenia, valkoposkihanhia, lentokoneita. Vaikka mitä.

Ja toki he saivat automatkalla pysähtyessä telmiä erään huoltoaseman leikkipaikalla kaksi tuntia! Jaro oli todella auttavainen isoveli siskolleen, huolehti Juulista ja laskivat yhdessä kaulakkain liukumäkeä :) Syöminen on aina näillä pysähdyksillä sivuseikka ipanoille toisin kuin meille aikuisille ;).

Meikussa tapasin ensin fyssarin, ja oli todella hyvä ja mukava se tapaaminen. Sain apua rankakipuihini, niin luulen. Jumppaohjeet, pienimuotoiset, kotona tehtäviksi, ja heti kyllä testatessa vaikuttivat oikein toimivilta. Olen tosi tyytyväinen.

Kardiologin tapaaminen meni sekin ihan ok., vaikka olikin outo lääkäri minulle. Kaikki oli muuten hyvin, mutta sydämen vajaatoiminta-arvo ( se ennenkin mainittu ProBnp) oli taas noussut. Harmittaa, vaikka tiedän kyllä, ettei lukemat ole vielä hälyttäviä, mutta.... No, toivottavasti sitä seurataan. Seuraava kontrolli on noin 4kk päästä, Taysissa. Saa nähdä miten siellä sujuu 8/. Uusi kardiologi on aina jännittävä tavata, varsinkin kun on niinkin epäluuloiseksi kasvanyt lääkäreiden suhteen, kuin minä olen ;). Onneksi vuosikontrollini on Meilahdessa, ja nämä välikäynnit siirrettiin nyt lähemmäksi minua.

Nuo kontrollikäynnit ovat aina jotenkin henkisesti raskaita, niitä jännittää etukäteen, ja sitten kun tapaaminen on ohi, jää usein tyhjä olo. Ne muistuttavat realiteeteista, mitä ei onneksi arjessa kahden eläväisen ipanan kanssa mieti, mutta lasten jälkeen huoli on ollut suurempaa kuin koskaan ennen. Omasta jaksamisesta, sydämen jaksamisesta on isompi huoli, niin kuin olen tänne jo useasti sitä pohtinut. Niin se vain menee. Lapsilleen tahtoisi olla olemassa aina.

,

                                                       Kardiologia odotellessa :)