Tosin ne Crocsit ovat liian isot, pinkit. Ja ne tippuvat juostessa. Kun kymmenettä kertaa laitetaan tippuneita takaisin jalkaan, sopii, että vaihdetaan kengät pienempiin, veljen vanhoihin, sinisiin.
...Meillä taitaa jo alkaa kuopuksella uhmaikä, tai, tahtoikä. Tai tyttö on muuten vain vieläkin kovempi tahtomaan kuin veljensä. Joka tapauksessa, tahtomisen ja harmituksen kohteita ja syitä riittää näinä päivinä, samoin itkua, huutoa ja jalan polkemista ;)
Pääsin viime lauantaina ratsaille, kiitos lapsuudenaikaisen ystäväni <3 Oli niin mukavaa ja ihanaa ja kivaa ja kaikkea! Se on niin parasta <3 Pää tyhjenee, kun ei voi muuta miettiä, ja elämä kirkastuu.
Illalla saunoimme ulkosaunassa kevään ensimmäisen kerran, ja lapset tykkäsivät. Heillä on siellä oma "palju", saavi, missä kylpevät. Jaro taisi viipyä liiankin kauan, oli aika uuvahtanut pieni mies, kun isä-ihmisen kanssa tulivat sisälle. Sisäsaunaahan meillä ei enää ole, siitä tehtiin lapsille pieni leikkitila.... Siitä joskus lisää.
Meillä vietettiin vappuna Jaron nimppareita, ortodoksisen kalenterin mukaan. Leivottiin suklaakakku ( se sama vanha ) ja grillattiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna, nam. Vappupallot toin ratsastusreissuni jälkeen, ja hiukan oli epäselvyyttä, mikä on kenenkin pallo. Ryhmä Haun Vainua olin tietenkin ajatellut Jarolle, Juulille valitsin My Little Ponyn pienemmän pallon. Vaan kuinkas kävikään?! Veli omi pinkin pallon ja sisko sai miltei mittaisensa Vainun. Nyt omistussuhteet ovat vaihdelleet niin, etten enää tiedä, mikä on kenenkin. Tuskin tietävät asianosaiset itsekään.
Päivänsankari ja kakku
Suklaakakkua syöty, ja sen huomaa :D
Jaro sai kummitädiltään, siskoltani, uudet, vihreät ja isommat Crocsit, ja niihin laitettavia kuvioita. Onneksi nyt on kelit kohdillaan niitä käyttää, en tiedä mikä taistelu olisi tullut sadekeleillä. Nuo kun piti saada heti jalkaan.
Olemme olleet lähinnä ulkona nämä päivät, niin mahtava keli on ollut. Haravointia ja trampalla pomppimista. Maanantaina sain juoksuttajia lenkilleni ja torstaina olin lasten kanssa Kolhon ortodoksisessa kirkossa liturgiassa isä-ihmisen ollessa töissä.
Kirkkoon lähtijät <3
Tänä aamuna Pikku Kakkosen katselijat tahtoivat "eväksiä" - porkkana -ja kurkkutikkuja ja ruisleipää. Sain itsekin syödä aamupalan suht`rauhassa :)
Juuli "hymyilee" , Jaro ei.
Luin tässä uusimman Meidän Perhe-lehden pääkirjoituksen, ja se kyllä osui ja upposi. Kirjoituksessa käsiteltiin sitä, kuinka ihmiset välillä aika ajattelemattomasti utelevat lapsen saanti-asioita, ja kuinka kipeitä ne voivat uteluiden kohteille olla. Niin meillekin, kuten kirjoittajalle ja monelle muulle. Siinä oli myös niin ihanasti sanottu lasten luulevan, että äitienpäivänä juhlitaan äitiä, kun oikeasti jutun kirjoittanut äiti juhlii lapsiaan.
Minä todellakin juhlin omiani ja sitä että saan olla heidän äitinsä <3
Minä todellakin juhlin omiani ja sitä että saan olla heidän äitinsä <3
Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille äideille <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti