Oikeasti on välillä ihmeellistä, miten joskus (siis huom. joskus!) lapset käyttäytyvät paremmin kun olen heidän kanssaan yksin missä vaan, tekemässä mitä vaan, kuin että olisimme molemmat vanhemmat mukana. Enkä ole ainoa joka tätä ihmettelee, tietenkään. Syy olisi kiva tietää.
Nukkumaanmeno on sujunut paremmin kuin hyvin, paremmin jopa tämäkin kuin jos meitä vanhempia on kaksi. Eilen illalla lapset olivat unessa historiallisesti jo 19.30!!! Syynä siihen oli ehkä pienesti myös ti-ke tehty kyläreissu veljeni vaimon luo ( veljeni on isä-ihmisen kanssa samalla reissulla) minkä jälkeen ipanat olivat enemmän kuin väsyneitä.
Kyläily sujui mukavasti, matkatkin. Kohteessa aika meni liian nopeasti ja oikein ihanasti. Minulle se oli kuin miniloma - oli mahtavaa saada toisen laittamaa herkkuruokaa ja aamupalaa <3 Nam ja kiitos <3 Pisteenä iin päälle lapset nukahtivat sielläkin todella paljon nopeammin ja helpommin kuin mitä pelkäsin. Jaron iltavilli oli sitä luokkaa, että mietin onko poika edes klo 23 unilla, kun 19.30 aloitimme iltasadun. Mistä siitäkään ei tullut yhtään mitään...
Vaan niin simahti poikakin, ennen ilta kahdeksaa, ja minä pääsin saunaan! Rauhassa, huolehtimatta kenenkään muun kuin itseni pesuista sun muista ;) Ihan liian myöhään venyi meidän naisten ilta, mutta juteltavaa riittää kun harvemmin näkee. Ei sitä malta mennä unille ihan heti :)
Aamulla lapset heräsivät turhan aikaisin, mutta meillä oli oikein mukava ja kiireetön aamupäivä ja ehdimme metsälenkillekin. Jaro, joka edellisenä iltana olisi tahtonut hotelliin yöksi, oli aamulla sitä mieltä, että ollaan täällä "montamontamonta yötä!" ;)
Kotimatkalla minulla oli kaksi hyvin rauhallista matkaajaa, varsinkin menomatkaan verrattuna. Jaro ei nuku, mutta piirteli vihkoonsa, ja Juuli sinnitteli miltei tunnin ennen nukahtamistaan, vaan nukkui sitten yli tunnin.
Kotona kaikki meni, kerrankin, aika nappiin, paitsi oma valvomiseni lasten ollessa yöunilla jo monta tuntia..
Tänään olimme illalla paikkakunnalla järjestettävässä Taaperojumpasssa. Olin vielä eilen sitä mieltä ettemme mene - viime viikolla lapsemme vain ja ainoastaan juoksivat siellä, ihan päättömästi. Toinen syy oli aamun kerhot ja reissu, mutta lapset itse tahtoivat lähteä, joten pienen pieni ohjeistus ( "äiti on nyt yksin, olisi ihan kiva jos istuisitte edes alkupiirissä paikoillaan ja jos mahdollista, tekisitte edes jotain mitä ohjaaja ehdottaa..." ...tämä oli nätti versio ) ja matkaan.
Lapset yllättivät ja olivat todella kivasti edelliseen kertaan verrattuna. Olin ihan ylpeä heistä <3 Ehkä joku ohjeistuksessani onnistui, tai mitä tahansa, ihan sama, kun tuli tällainen kokemus. On niin hyvä päästä kehumaan lapsia <3 Sitä "Eitä ja eitä" tulee niin paljon hoettua.
Loppuviikon suunnitelmiin kuuluu lauantain Keurusjumppa ( saa nähdä miten siellä menee, huh huh ;)) ja siitä Jyväskylän reissu ystävää tapaamaan, lasten kanssa tietenkin. Isä-ihminen kotiutuu sunnuntaina, ja sitten alkaakin minun ikonimaalausryhmä seuraavalla viikolla.
Ja nyt ihan kohta unille.
Kuvissa juoksee samikset - Juuli tahtoi välttämättä samanlaisen paidan kuin Jaro, ja onneksi oli Jarolta pieneksi jäänyt ihanuus tallessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti