Stressiä terveydestä

Ensi viikon maanantaina minulla on sydänsiirtokontrolli, nyt pitkästä aikaa Taysissa. Olemme sopineet, että käyn välikontrolleissa siellä, ja kerran vuoteen Meilahdessa Helsingissä. Saa nähdä miten tämä toimii.

Huolettaa, koska Tampereella hoitavan kardiologini käytös on ollut todella ikävää, enkä tiedä miten sen olen ansainnut, en ainakaan tarkoituksella ole ollut hankala. Tosin hankala olen varmasti monen sellaisen lääkärin mielestä, joka ei tahdo/halua/jaksa/kykene kuuntelemaan potilasta, eikä ymmärrä, että tähän ikään ja kokemukseeni nähden olen aika tietoinen omasta olostani ja siihen liittyvistä syistä. Joten jos minut ohitetaan, joudun taistelemaan, mistä en pidä yhtään. Mutta on pakko, jos haluan oloni paranevan. Joskus ei sekään ole auttanut, ja silloin vain kärvistelen. Nyt en jaksaisi kärvistellä yhtään, kun on lapset ja heistä tahdon huolehtia parhaalla mahdollisella jaksamisella.

Huolettaa, koska olotilani on ollut väsynyt, saamaton, hengästynyt ja jaksamaton jo jonkin aikaa. Epäilin itse kilpirauhasarvojeni laskeneen ja tietenkin huolestuin myös sydämeni tilasta - sydämen vajaatoiminta alkaa hengenahdistuksella ja nesteen keräämisellä, mitä sitäkin tuntuu hiukan olevan. ( Ja ei, en usko syöneeni liikaa ;)).

Eilen kävin verikokeissa, sain hemoglobiini -ja kilppariarvot jo puhelimeeni, ja ainakin osittain osaan epäillä olotilani syitä. Tosin pelolla odotan sydämen vajaatoiminta-arvojen tuloksia, yhäkö ovat nousussa?! Mutta, kilpirauhasarvo (T4V) oli ylälukemissa, eli liikatoiminnan puolella, ja hemoglobiinini oli laskenut 20 pykälää. Nuo kaksi toimivat yhteen; jos kilpparit ovat liikatoiminnalla, hemoglobiiniarvon pitää olla tarpeeksi suuri, ettei tule hankalaa oloa, eli tätä hengenahdistusta ja muuta. Happea kuljettavia punasoluja pitää olla riittävästi vauhtiin nähden ;) Oloni on, ei ihan ensimmäistä kertaa, sellainen, että olen liian nopea itselleni kun hengästyn jo puhuessani, saati kotihommissa ja muussa.

Ei tässä muuten olisi huolta, mutta tiedän että menen sellaiselle lääkärille, joka ohitti huonot hemoglobiiniarvoni jo paljon ennen lapsia ja todellakin kärvistelin 90Hb:lla yli vuoden. Onneni oli hiukan pieleen mennyt biopsia ja sitä kautta osastolle joutuminen, ja sain eri kardiologin lääkärikseni, ja hän otatti luuydinnäytteen. Tuloksena : ei yhtään värjäytyvää varastorautaa.

Sain rautatiputuksen ja voi miten olo ja elämä muuttui!! :D Olimme pari viikkoa tiputuksen jälkeen Ylläksellä ja viikon aikana kuntoni parani huikeasti. Olisin jaksanut lautailla vaikka kuinka!

Jo ennen sydänsiirtoa sydämeni paha vajaatoiminta vaikutti munuaisiini ja minulla on todettu munuaisten vajaatoiminta. Se heikentää rauta-arvoja, kuten myös syömäni hyljinnänestolääkkeet, mitkä estävät punasolujen muodostumisen. Jo nämä kaksi ovat syitä, miksi rautatiputus kohdallani olisi aivan rutiinia. Ja raskausaikana siitä huolehdittiinkin, todella hyvin, sekä Taysin äitiyspolilla, että Helsingissä Naistenklinikalla. Jopa niin, että Juulin syntymän jälkeen sain ihanalta, ihan parhaalta, sisätautilääkäriltä Kalevi Laitiselta kotievääksi rautatiputuksen. Ja olen onneksi selvinnyt tähän saakka.

Nyt tuntuu, että se tiputus olisi paikallaan, ennen kuin uuvahdan täysin. En vain tiedä, miten sen saan, ja siksi iskee epätoivo. En jaksaisi, todellakaan, taistella, väittää vastaan ja huolehtia ja miettiä tätä. Lapsista huolehtimisessa on ihan riittävästi.

Onneksi olen päässyt tähän saakka ilman ristiriitoja lääkäreiden kanssa, olen voinut onnekseni niin hyvin ettei ole tarvinnut huolehtia omasta terveydestä. Siitä olen iloinen ja kiitollinen.

Tässä tämän päivän ajatuksia, toivottavasti huoleni olisi aiheeton. Tässä hetkessä kiinni pitävät ja muuta ajateltavaa antavat onneksi ihanat ipanat <3

Kuvissa syödään uutta herkkuruokaa - pinaattilättyjä Tatu ja Patu syömään- kirjan ohjeilla. Nam :)