Kun muutimme tähän pieneen taloon, ajattelimme että mahdumme hyvin keittiön, makuu-ja olohuoneen tiloihin. Se oli vuonna 2005, odotin pääsyä sydänsiirtojonoon enkä todellakaan unelmoinutkaan lapsista. Lähinnä toivoin että pysyn hengissä mahdolliseen sydämensiirtoleikkaukseen saakka.
Nykyinen tilanteemme on itselleni vieläkin ja aina ja yhä käsittämätön verrattuna noihin päiviin <3
Mutta makuuhuoneeseen. Se on kokenut jos jonkinmoista muutosta. Varsinkin ensin lapsen ja sitten lapsien takia.
Tällaiselta näytti, kun Jaro oli syntynyt. Isä-ihminen kokosi makuuhuoneeseen isomman lipaston vauvanvaatteita varten. Keskimmäisessä kuvassa oikealle jää näkymättömiin se vaatekaappi. Sprinkkuni Nappo ehti vahtia Jaroa vauva-ajan, sitten tuli ihanalle koiralle ikä täyteen yli 15 vuotiaana ;(
Alakuvassa olohuonetta Jaron aikaan, onneksi nyt on tuo mahtava kulmasohva <3
Järjestys muuttui, kun Juuli tuli taloon, ja silloinen 140cm leveä/kapea sänkymme sai molemmille puolilleen pinnasängyt lapsineen <3 Sängyt piti kääntää toisin päin ja takana näkyy nyt se vaatekaappi. Ei sinne silloinkaan jäänyt liikoja tiloja asioida.
Kaksikko keskellä :D Vasemmalla takana myöskin Ikeasta olevat kapeat lasiovelliset kaapit, niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kätevät. Mahtuvat nyt makuuhuoneeseen tultaessa heti oviseinälle oikealle.
Viime sunnuntaina oli taas muutos, kun isä-ihminen purki parven ( jäi aika hyvin käyttämättä, eli ei ehkä ollut kovin toimiva ratkaisu meille ;)) ja kasasi sen tilalle Ikeasta löytämänsä matalan metallirunkoisen 90x200cm kerrossängyn. Koko päivä siinä meni, sadetta kuunnellessa, lapsien riekkuessa, "auttaessa", tavaroita levitellessä ja pois jääneessä pinnasängyssä kiipeillessä. Koti oli sen näköinen, että lapset olivat saaneet olla ja tehdä.... :) Mutta sänky saatiin kasaan ja lapset olivat innoissaan.
Ja koko rakennelma; kerrossänky, meidän 160cm leveä vuode ja vielä kapea liukuovellinen vaatekaappi mahtuu olemaan huoneessa, ihme kyllä. Kaapin ja sänky-yhdistelmän väliin ei jää kuin 15cm, mutta ei niiltä alahyllyiltä ole ennenkään vaatteita juuri otettu.
Olemme nukkuneet tätä muutosta ennen niin, että Juuli nukkui pinnasängyssä joka oli meidän sängyssä kiinni, ilman toista laitaa, ja Jaro meidän välissä. Isä-ihminen välillä sohvalla, välillä toinen meistä saunamökissä.
Nyt toiveissa on, että Jaro pikkuhiljaa nukkuisi yönsä yläpedissä. Ensimmäisenä yönä nukahti sinne, minä vieressään ( ;)), toisena yönä nukkui koko yön meidän välissä potkien ja sätkien, seuraavana taas osan yöstä meidän sängyssä ja ajattelin jo itse siirtyä ylös, mutta viime yönä poika nukkui KOKO yön omassa sängyssään!!!! Eikä edes aamulla tahtonut tulla viereen.
Juulilla on alasängyssä oma pesä, ja viihtyy siellä yöt, vaikka aamulla alkaa ralli meidän sänkyyn- omaan sänkyyn-meidän sänkyyn. Hankalaa on vain auttaa neitiä yöllä, kun alapeti on aika matalalla ja leveyttä sängyllä on se 90cm, joten minun ulokkeet eivät meinaa riittää.
Tämä parvellinen vaihe kesti vajaan vuoden, ja ensin oltiin näin päin.....
.....ja sitten näin päin, mikä oli paljon parempi järjestys. Ja siis, kukaan ei nukkunut parvella, se oli lähinnä tavarankeräyspaikka.
Sunnuntainen muutos alkoi tästä ...
...lasten seuratessa silmät tarkkoina, tai sitten ei ;)
Sänky kasattuna, uusi järjestys joka toivottavasti pysyy pidempään kuin edellinen. Lapset ainakin ottivat heti omakseen, siis ihan heti. ....on muuten hauskaa hyppiä yläsängystä meidän sänkyyn NOT.
Ihan pienesti iski kaipuu meille molemmille vanhemmille tämän uuden järjestyksen myötä - pinnasänky jää historiaan ja jopa ehkä kyljessä koko yön mesoava lapsi.
Ja lopuksi olohuoneemme ja lapset sunnuntaina ... 8)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti