Flunssan tylsyttämää eloa


Iski reilu viikko sitten flunssa ja kuume. Minulle ei yleensä nouse kuume, syömäni lääkkeet estävät sen, etenkin kortisoni, mutta nyt nousi. 38,5 mittasin, enkä voinut enää jäädä odottelemaan isompaa lukemaa - otin Panadol Forten, särki niin kovin päästä nilkkoihin. Ja tätä tautia poden vieläkin, tylsää :(

Viikko sitten olin ma-iltana pitämässä ikonimaalausta, eikä silloin vielä tuntunut missään ;) Yö meni ensin Juulia rauhoitellessa, sohvalla sylissä itku loppui, joten siihen jäimme. Kun lopulta pääsin sänkyyn, ja Juuli nukkui, Jaro aloitti oman kitinänsä. Ja kun molemmat lapset joskus aamuyön tunteina nukkuivat, minä olin hereillä ja tajusin kurkkuni olevan kipeä. Aamulla oli sitten tosi kipeä olo, mutta ajattelin sen kuitenkin menevän ohi. Vaan ei sitten mennyt.

Ti-illan olin vilttiin kääriytyneenä sohvalla, yöllä odotin tunteja, että voin ottaa seuraavan särkylääkkeen, tuon mahtavan Panadolin. Juu ei, en saa syödä tulehduskipulääkkeitä. Onneksi Isä-ihminen oli lasten kanssa.

Keskiviikkona soitin sydänsiirtokoordinaattorille ja sain ohjeet käydä testauttamassa influenssa, ja mahdollisesti viruslääkkeeksi Tamiflu. No sain sen, ja söin sitä, vaikka mietin samalla mitä se tekee vatsalleni. Varmasti lyhensi tautia, mutta vahvana lääkkeenä sain samat vaivat kuin jos olisin syönyt antibioottikuurin. Tähän on pitkä selitys, minkä koetan kertoa lyhyesti.

Hyljinnänestolääkkeet, etenkin tuo kortisoni, ovat vatsalle aika myrkkyjä, mutta minulle kävi Jaron syntymän aikaan vielä hiukan vatsaa kuormittavampi, tylsä, unohdus/huolimattomuus mikä lie. Jo synnynnäisesti sydänvikaisena jouduin/sain aina isommissa toimenpiteissä, missä tulee verta, syödä antibioottikuurin. Esimerkiksi hammaslääkärissä, jos poistetaan hammaskiveä, joudun syömään kuusi tabua tuntia ennen ja kolme tabua kuusi tuntia jälkeen toimenpiteen. Jaron syntyessä minulle aloitettiin sovitusti antibioottitiputus ( kahta eri lääkettä, toinen joku raju 80-luvun syöpälääke, jee ), ja se tippui sitten viikon, koko sairaalassaolo aikani. Jossain vaiheessa ihmettelin miten kurkkuni voi tuntua kipeältä, ja lopulta minkään rakeisen tai mausteisen syöminen sattui. Nieluuni oli tullut sieni, vatsa oli ihan kaput ja hapot olivat aiheuttaneet nieluun kunnon oireet. Kesti yli puoli vuotta, että oireet hävisivät. Tai eivät kokonaan, mutta ennen Jaroa söin vatsansuojalääkkeen (Somac) aamuisin, Jaron jälkeen syön sen aamuin illoin. Maitohappobakteereita en voi syödä, ne estävät hyljinnänestolääkkeiden imeytymisen. Ei ole ihan yksinkertaista tämä, ei 8).

Joten koetan välttää antibiootteja kynsin hampain. Juulia odottaessani minulla oli vain kaksi asiaa, mihin tahdoin odotuksen ja synnytyksen osilta muutosta, ja tuo toinen oli antibioottitiputus. Kävi ilmi, että sen tiputuksen ei missään tapauksessa olisi saanut jatkua kauempaa kuin kaksi päivää!!!!! No, Juulin jälkeen se tippui vain päivän, ja silti vatsa oirehti. Ei onneksi niin pahasti, mutta silti.

No nyt on siis taas nielu kipeänä, ja ruokavaliona riisipuuro ja vaalea leipä. ( Rakastan tummaa, kunnon ruisleipää :)).Tietenkin pientä tämä, ärsyttää vain, kun on niin heikko olo. Ja kipeä. En jaksa touhuta lasten kanssa, varsinkaan ulkona :(.Yöllä nielu ja korvat kipeytyvät, ja  jotain kummaa rähmää tulee silmistä 8). Ei ole silmätulehdus, en ainakaan tunnusta. Onneksi ei kuitenkaan ole vatsatautia, ja toivottavasti ei tulekaan. Viimeksi sen iskiessä olin viikon Meilahdessa sairaalassa....

Tulevana viikonloppuna, pe-su, toivottavasti jaksan pitää suunnitellun ikonimaalauksen kurssin, että jospa tämä tauti helpottaisi. Ja jos nyt osaisin ottaa nämä muutamat päivät rauhassa. Ulkona on vain niiiiiiiiiiiiiiiiiin ihana ilma :)

Tähän loppuun menneen helmikuun kuvia, ensin on Helsingin reissulta kerrankin hiljaiset matkustajat :). Seuraavat kuvat ovat hotellin aamupalalta, kun sain  mahtavan synttäriherkkulautasen Isä-ihmisen mainittua juhlapäivästäni ( joka oli vasta maanantaina, ei edes kyseisenä päivänä), ja miltei parasta koko Disney On Ice- reissulta oli hotellin kylpyamme! Lapset pääsivät elämänsä ensimmäistä kertaa isoon ammeeseen!

Jaro koitti ensimmäistä kertaa luistelua, parempaa kuvaa ei ole, videoita kyllä. Hienosti meni ekaksi kerraksi. Hiihto sujuukin sitten jo todella mallikkaasti. Viikonloppuna Jaro hiihti metsässä Isä-ihmisen tehdessä kolalla reittiä, ja Juuli tahtoi myös. Sovitteli jo sisällä monoja jalkaansa, ja pitihän tytön antaa koittaa. Niinpä 1,5-vuotiaamme hiihteli hiukan pihassa :) Siitäkin on video, mutta myös kuva, toisin kuin Jaron hiihdoista. Lopuksi lapset siirtyivät traktoriin.