Tässä isä-ihmisen ottama video finaalista, kun kipitän satasta :) Toivottavasti näkyy.
Kisat on kisattu, arki jatkuu ja hyvä niin.
Tai siis isä-ihmisellä loma jatkuu, mikä tuntuu olevan työntäyteisempää kuin arki, tai ainakin vähemmän nukuttua. On ruohonleikkuuta, kantarellien keräystä/putsausta/pilkkomista, kuten myös marjojen poimimista ja pakastamista, maton pesua, pyykkäystä, sitä leikkimökin kokoamista ja kaikkea puuhaa, mitä hiukan hankaloittavat meidän joka paikkaan ehtivät, ihanat, apurit. Joten aika paljon noista puuhista tehdään yö-aikaan.
Ja ne kisat. Meidän sydän- ja keuhkosiirrokkaiden yleisurheilupäiväksi osui vähemmän aurinkoinen perjantai, mikä johti siihen että kisat keskeytettiin iltapäivällä rankan sateen vuoksi. 4x100m jäi minulta juoksematta, vaan "sain" sen sijaan juosta kaksi kertaa 100m....
Urheilukentällä oli kahdeksan rataa, meitä ikäryhmäni ( 35-44v.) lähtijöitä kai oli ilmoittautunut enemmän (emme ikinä saaneet lähtölistoja), mutta alkukarsinnoissa meitä oli lähdössä enää 3+5. Silti emme voineet juosta vain yhtä juoksua, vaan kipitimme kaikki finaalinkin. Paitsi eräs, joka loukkasi jalkansa jo alkuerissä.
Pienet katselijat, kaikkein rakkaimpani, kaikkein tärkeimpäni <3
Ajat olivat myöhässä ja sade oli aika ajoin jo aamusta rankkaa. Sääli isä-ihmistä ja ipanoita ( kuten myös muitakin harvoja katsojia), onneksi lapsilla oli kunnon sadevaatteet päällään. Finaalimme aikataulu venyi yli tunnilla, mutta lopulta pääsimme lähtöviivoille.
Voitin, sain ajaksi 16,89s., eli meni alle 17s., ja tuosta jäi hiukan kipinä, että paremmankin ajan olisin voinut juosta. Sade ja odottelu, ja alla yksi juoksu, ei ihan optimaalisin tilanne. Saimme kaksoisvoiton Suomeen, harmi vain, että palkintojenjako jäi kokematta :( Toiseksi tulleen kanssa sovimme yhteiskuvasta, kunhan saan oman mitalini. Jos saan. Anteeksi, kisajärjestelyt hiukan takkusivat, joten siksi olen hiukan skeptinen.
Vaan, oli ihana nähdä uusia ja vanhoja tuttuja, sellaisia joihin tutustuin Pajulahden valmennusleirillä ja niitä joihin olen tutustunut jo vuosia sitten. Jännitykseni hälveni jo torstaina, kun harjoittelimme viestikapulan vaihtoa. Oli niin hyvä porukka ja yhteishenki , ihan mahtavaa <3 Osallistuminen näihin kisoihin oli todella hieno kokemus.
Ja vielä - on se oikeasti ihan käsittämätön ihme että olen kykenevä juoksemaan neljän avosydänleikkauksen (joista viimeisin sydänsiirto) ja kahden lapsen jälkeen. Siitä olen kiitollinen ihan jokainen päivä, niinä huonoinakin. Olen saanut järjettömän paljon enemmän kuin ikinä olisin voinut toivoa. Taidan toistaa itseäni, sori.
Vaan, oli ihana nähdä uusia ja vanhoja tuttuja, sellaisia joihin tutustuin Pajulahden valmennusleirillä ja niitä joihin olen tutustunut jo vuosia sitten. Jännitykseni hälveni jo torstaina, kun harjoittelimme viestikapulan vaihtoa. Oli niin hyvä porukka ja yhteishenki , ihan mahtavaa <3 Osallistuminen näihin kisoihin oli todella hieno kokemus.
Ja vielä - on se oikeasti ihan käsittämätön ihme että olen kykenevä juoksemaan neljän avosydänleikkauksen (joista viimeisin sydänsiirto) ja kahden lapsen jälkeen. Siitä olen kiitollinen ihan jokainen päivä, niinä huonoinakin. Olen saanut järjettömän paljon enemmän kuin ikinä olisin voinut toivoa. Taidan toistaa itseäni, sori.
Kisojen jälkeen hotellihuoneen lämpöön isot ja pienet väsyneet ja viluiset :)
Ja kotona <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti